tiistai 19. huhtikuuta 2016

Hääkakku

                                                                             Kuva

Alunperin meidän hääkakun piti tulla pitopalvelun kautta - haaveissani olisin kuitenkin halunnut erilaisia kuppikakkuja, mutta budjetin vuoksi se unohdettiin nopeasti. Lopulta ollimme suunnitelleet tilaavamme pitopalvelulta juustokakun, sillä en ole erityisesti täytekakkujen ystävä. Tätini kuitenkin vinkkasi, että heidän tutullaan on ystävä, joka on leipuri-kondiittori ja hän voisi tehdä kakun juhliimme. Sain hänen yhteystietonsa ja soittelin kyselläkseni kakkua. T:n kanssa päädyimme kuvan mukaiseen nakukakkuun, missä toistuu hääjuhlien helminauhakoristelut sekä rustiikkisuus. Viime viikonloppuna valitsimme kakun maun (kyllä muuten voi olla monta tapaa käyttää rahkaa, kermaa, kreemiä ym). Kakkupohja on suklainen ja siinä on vanilijasuklaakreemiä, maustettuna minttusuklaarahkalla. Tämä yhdistelmä nousi kaikkien ehdottomaksi suosikiksi ja olinkin jo alunperin haaveillut siitä, että minttua olisi myös mukana - toiveeni toteutui! Nam! Jännityksellä odotan, miten tuollainen kerroskakku kestää polkaisut ja innokkaan morsiusparin yrityksen leikata kakkua. :D Kakun lopullinen hinta ei ole vielä selvillä, arvio oli noin 300-400 euroa reilu 100lle hengelle.

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Vierailu juhlapaikalla


Kuten sanottua, viime viikonloppu oli aivan ihanan hääpainotteinen! <3 Olin viikonlopun vanhempieni luona Kärkölässä, samalla paikkakunnalla siis, jossa häätkin pidetään. Lauantaina Kärkölään hurauttivat myös anoppi, T, kaasot sekä bestman. Päivä alkoi sillä, että maistelimme kakkua ja valitsimme hääkakkumme täytteet (postaan aiheesta myöhemmin) ja sen jälkeen ajelimme juhlapaikalle. Tämä oli siis ensimmäinen kerta, kun muutkin näkivät juhlapaikan (paitsi äiti on ollut Majakalla monesti). Seuraavan kerran näemme juhlapaikan sitten 12.8, jännittävää! Sitten onkin jo tosi kyseessä! 



Tätä morsianta meinasi alkaa jo hieman jännittää, kun paikalle päästyämme vuokrauksesta vastaavaa isäntää ei näkynyt missään. Viime syksynä kun kävimme T:n kanssa kahdestaan juhlapaikalla, isäntä oli hyvissä ajoin odottelemassa. Itse asiassa olin vielä ennakkoon manaillut, että mitäpä jos se on unontanut koko jutun..

Odoteltiin hetki ja sen jälkeen yritin soitella kärsimättömänä, mutta kukaan ei vastaa. Äiti sitten keksi googlettaa ja löysi juhlapaikan vuokraajan yhteystiedot ja onneksemme hän asui ihan Marttilan majakan vieressä. Ei sitten muuta kuin kaasot, äiti ja morsian autoon ja hurautimme isännän kotipihalle - paitsi että sielläkin oli ihan hiljaista, talo oli tyhjänä eikä autoja ollut missään! Tässä vaiheessa meinasi kieltämättä olla jo itku lähellä, mutta päätin vielä kerran soittaa ja onneksi isäntä vastasikin samantien! Kovasti pahoitteli tapahtunutta, oli tosiaan unohtanut koko asian. Ei sitten muuta, kuin takaisin autoon ja Majakalle ja menikin hetki, kun vuokraaja oli jo avaamassa meille ovea juhlapaikalle. 


Otettiin juhlapaikalla paljon kuvia, mittailtiin pöytiä ja tuoleja, suunniteltiin vähän pöytien järjestystä ja missä olisi mitäkin juttua (karkkibuffa, photobooth ym). Oli ihana huomata, että meidän molempien äiditkin oli juhlapaikalla ihan fiiliksissä. :) Ps. Katsokaa nyt, miten söpö tuo 100-vuotta vanha uuni on!! Mitenköhän noin pienessä uunissa on riittäneet tehot lämmittää isoa puurakennusta talvipakkasilla?


Majakka on iso rakennus. Juhlasaliin tulee ruokapöydät ja karkkibuffa, sekä tietysti tanssilattialla on hyvin tilaa. Onneksi lava on ikäänkuin sisäänrakennettu, eikä vie tanssilattialta ollenkaan tilaa. Lisäksi rakennuksesta löytyy erillinen tila, josta on suora yhteys keittiöön. Sinne tulee nouto - sekä baaripöytä. Lisäksi siellä on tilaa niin hyvin, että ajattelimme järjestää sinne myös photobooth nurkkauksen. Ideoitiin viikonlopun aikana äidin kanssa sitä nurkkausta ja siitä tulee kyllä niin huippu!


Tämä yllä oleva kuva on eteistilasta. Eteistilaan tulee pöytäjärjestys sekä vieraskirja-/lahjapöytä. Eteisestä löytyy myös (hyvin retrot) vessat.  En kyllä tiedä, miten mahdun sinne vessakoppiin tyllien kanssa. Siinä on sitten kaasoille yksi tehtävä.



Juhlasaliin pääsee kahdesta suuresta pariovesta. Se on hyvä, niin porukka pääsee tasaisesti omiin pöytiinsä katsottuaan ensin istumapaikkansa pöytäjärjestyksestä. 


Tässä vielä itse tomera morsian tekee muistiinpanoja. :D Takana pikkuveli, joka juuri sattumoisin oli astumassa huoneeseen, kun äitini nappasi tämän kuvan.


Ja juhlapaikan tuolti.. Noh, ei ne sieltä pahimmasta päästä ole, mutta ei mitkään erikoisetkaan. :D Anoppi ehdotti, että voisimme tehdä tuoleihin istuinpäälliset, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen! Siinä onkin taas yksi projekti lisää. Olen kuitenkin sitä mieltä, että ne tulevat muuttamaan paljon tuolien sekä juhlapaikan ilmettä. Lisäksi ehdottomasti vieraiden on mukavampi istua päällystettyyn tuoliin, kun nuo kangasistuimet olivat osassa aika kärsineitä ja näyttivät juuri siltä, että ovat monissa kekkereissä olleet mukana.

Kuvissa näkyy verhoja, tauluja, kamalia tupakointi kielletty-kylttejä sekä mattoa, mutta ne kaikki menevät piiloon juhliemme ajaksi (kyllä, olin heti ekana tsekkaamassa, että kai ne tupakointi kielletty-kyltit saa ruuvattua irti :D). Majakalla on kauniit, suuret ikkunat ja mielestäni niitä ei kannata missään nimessä peittää verhoilla. Juhlasalin kattoon tulee hallaharsoa laskostetusti sekä valosarjoja, mitkä peittävät noita metallivaijereita sekä katon loisteputkia. Noutopöytätilaan tulee viirejä kattoon. Majakka on valtava tila ja koristeita on oltava paljon, ne nimittäin hukkuvat helposti tuonne tilaan. Toisaalta taas puiset seinät ovat kauniit ja huokuvat historiaa - eli sopivat loistavasti meidän vintage häihimme. <3 En malta odottaa, että pääsen juhlapaikalle koristelemaan ja näkemään paikan täydessä loistossaan!

Marttilan majakan vuokrahinta on 250e pe-su. MUTTA luultavasti saamme avaimet jo torstaina, jos paikassa ei ole muuta ohjelmaa. Lisäksi kuulemma on ihan ok, jos emme saa kaikkia tavaroita vietyä pois paikalta sunnuntaina - maanantainakin voimme jatkaa. :) 

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Vuosipäivä


Siitä on nyt 7 vuotta. Ikää meillä molemmilla oli 17 vuotta ja seisoskelimme Lahden rautatieasemalla. T oli saattamassa mua illan viimeiseen junaan. Oltiin oltu jälleen koko päivä yhdessä. Me hengailtiin vain noin kahden viikon ajan yhdessä, oltiin jatkuvasti yhteyksissä ja tuntui, kuin oltais tunnettu aina - vaikka vastahan me toisiimme tutustuttiin.

Siinä sitten rautatieasemalla 17.4. oltiin vierekkäin. Mä palelin ja T päätti kietoa kätensä mun ympärille. Mä muistan, miten katsoin T:tä syvälle silmiin ja kysyin, että mitä me ollaan - ja päätettiin, että "kokeillaan" seurustelua. Tuo "kokeilu" osoittautui elämäni yhdeksi parhaimmaksi asiaksi ja tässä sitä ollaan edelleen - ja tullaan olemaan vielä monen monta vuotta. Näin on hyvä. Tässä on turvallista olla. Olen onnellinen, että saan Tahtoa juuri Sinun kanssasi.

Vuosipäivää vietämme rauhallisissa merkeissä. Nukuimme pitkään, käymme kiertelemässä kaupoissa ensi kuun kuvauksia varten (tästä postausta myöhemmin) ja illalla T vie mut syömään Sandroon. Tähän on hyvä päättää tämä aivan mahtava viikonloppu - lupaan postata teille piakkoin tästä viikonlopusta, se on ollut meinaan aika hääpainotteinen! :) 

tiistai 12. huhtikuuta 2016

DIY pussukat onnenkyynelille


Tässä on viimeisin askartelu, minkä toteutin tuossa parissa illassa. Ohjeistus pussukoihin löytyy täältä. Käytin kuultopaperin sijaan leivinpaperia, sillä halusin päästä askartelemaan näitä mahdollisimman pian. :D En kuitenkaan ottanut sitä huomioon, ettei leivinpaperin pintaan jää liimat eikä kaksipuoleiset teipit, joten loppujen lopuksi päädyin jättämään nämä "pussukat" sivuista auki. Eli nämä leivinpaperit toimivat nenäliinan ympärillä nyt tuollaisena suojakääreenä. Mielestäni näistä tuli kyllä todella söpöjä! Halpa ja nopea diy. Alunperinhän meinasin, ettei meille tule koko onnenkyynelille nenäliinajuttua, mutta nämät nähtyäni tulin toisiin aatoksiin - sitä paitsi halusin jo uutta askarreltavaa. :D 


sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

DIY kaitaliinat vanhoista kirjoista


Viime aikoina olen viettänyt useamman tunnin lattialla repien vanhoja kirjoja ja sen jälkeen liimaillen niiden sivuja toistensa päälle miten sattuu. Onneksi Suvi-kaasokin pääsi tänne auttelemaan parina päivänä, niin ei ihan tarvinnut puuduttaa takapuolta yksinään. Kuulostaa aika järjettömältä touhulta, mutta näin kuulkaas valmistuu meidän hääjuhlamme kaitaliinat. :D Halpa diy, mutta liimaa menee senkin edestä.



Tämä diy ei nyt erityisemmin ohjeistusta kaipaa. Olen ostanut vanhoja kirjoja 50 sentillä kirjaston poistohyllystä tai penkonut niitä kirppareilta. Meillä ei ole (vielä) mitään tietoa pöytien koosta (paitsi että yhdessä pöydässä istuu 12 henkilöä), mutta en malttanut odottaa näiden tekemistä, joten oon hieman sitten arvioinut näiden mittoja. Alla ei ole mitään toista liinaa, vaan olen liimannut sivut toistensa päälle limittäin ja lomittain ihan puikkoliimalla. Kirjat ovat myöskin ihan rändömejä, mutta siinähän on sitten vierailla ihmeteltävää. :D

Häiden teemana on vintage, johon mielestäni sopii runsaus ja leikkisyys, joten halusin tarkoituksella liinoista sen näköisiä, että joku olisi vain levittänyt papereita pitkin pöytää. Kaitaliinan alle tulee vielä valkoinen Knoppa lakana, jonka myötä kokonaisuudesta tulee mielestäni aika näyttäväkin. Mielestäni näissä on myös se kiva puoli, että kaikki liinat näyttävät erilaisilta. Kaitaliinat tulevat vieraspöytiin, joita arvioisimme olevan noin 10. Meidän pöytään tulee luultavasti pitsiliinaa tms. Harmi, kun meillä ei ole isoa keittiönpöytää (vain baaripöytä). Olisi kiva testailla paremminkin meidän kattauskokonaisuuksia - etenkin, kun olen jo aikalailla hoitanut pöytäkoristeet jo kuntoon. Nyt voin vain kuvitella, miltä tämä näyttää suodatinpaperiruusujen, hopeisten haarakynttelikköjen, sulkakimppujen sekä helminauhojen kanssa. :)

4 kuukautta


Tää todellakin tapahtuu - juuri äsken naputeltiin menemään avioliiton esteiden tutkintapyyntö Suomi.fi sivustolla! Lomake oli nopea ja helppo täyttää. Lopuksi siihen vielä tarvittiin molempien allekirjoitukset, eli kirjauduttiin sisään verkkopankkitunnuksilla. Nyt vain odotellaan, että se lupalappunen kolahtaa postiluukusta. Tänään on tosiaan tasan neljä kuukautta siihen, että sanotaan toisillemme Tahdon.  Jännittävää! :) 

Keksin tuossa eilen illalla uuden diy projektin.. Ajattelin, ettei askarreltavaa olisi enää paljoakaan, mutta näköjään keksin uusia projekteja jatkuvasti. Tällä hetkellä olisi vielä tekemättä kaksi kirjansivu kaitaliinaa, maalattava kehyksiä, liitutaulu, pulloja, tuhkakuppeja eli tölkkejä (niidenkin pitää sopia teemaan :D), kirkko-ohjelmat (viuhkojen muodossa, teen siitäkin myöhemmin oman postauksen) sekä tehtävä se photobooth seinä, mistä täällä joskus kirjoittelinkin. Varmaankin pitäisi tehdä myös ne tölkit hääauton perään. T oli kyllä vähän sitä mieltä, ettei mun olisi tarvinut sentään enää tuota viimeisintä projektia toteuttaa, nimittäin pussukoita onnenkyynel nenäliinoille, mutta kun ne on niin söpöjä ja tosi helppo toteuttaa. :D 

Ainiin! Viimeksi kirjoittelin teille siitä, että saatiin lupa musiikkiesitykseen kirkossa. Siis siihen, että serkkuni Emmi laulaa Anna Puun Linnuton puu-kappaleen. No sainkin sitten kirkon kanttorilta viestiä, että laulun pitäisi olla hengellinen... Ei me kyllä sitten musiikkiesitystä haluta kirkkoon. Miksi valita kappale, mikä ei ole meille henkilökohtainen? Virsi me kyllä jo valittiin, nimittäin virsi 471 Hyvä Jumala, kiitän kodista. Ymmärrän toki, että avioliittoon siunaaminen/vihkiminen on Jumalanpalvelus, mutta oltais toki toivottu, että musiikkiesitys olisi voinut olla hieman kevyempää. Mielestämme tuo Linnuton puu on kuitenkin aika harmiton. :D No katsotaan. Joka tapauksessa Emmi esittää tuon kappaleen viimeistään sitten juhlapaikalla.