Heihei 2015

Vuoden 2015 viimeiset tunnit ovat meneillään. Jännittävää ajatella, että huomenna eletään jo vuotta 2016 - eli meidän monien häävuotta, hui! Oikein ihanaa uutta vuotta teille kaikille, kiitos kun olette olleet menossa mukana! :) 

Psst. Vielä voi äänestää blogiani täällä aina 16.1.16 asti. <3

Hääauto

Kuva

Heippa ja ihanaa maanantaita itse kullekin! Vuoden viimeisiä päiviä viedään, onpa jännää!

 

Voimme jälleen vetää TO DO-listoilta yhden asian yli, nimittäin hääauton! Isällä on 50-luvun jenkkiautoharrastajia kaveripiirissä ja alusta asti oli selvää, että haluamme 50-luvun jenkin hääautoksemme. Sellainen on nyt tiedossa, nimittäin Chevrolet bel air -56. En vielä tiedä, minkä värinen auto on kyseessä, mutta auto tullaan pesemään ja vahaamaan meitä varten - ja ilmeisesti koristelemaankin. Viikonloppuna selviää asiasta lisää ja näemme kuvankin autosta. :) Ihanaa, että jälleen on yksi asia vähemmän mietittävää! Nyt taitaakin kaikki isoimmat kuviot olla hoidossa.

 

Meillä tulee muuten 1.1.16 kihlautumisesta kaksi vuotta täyteen. T on sen kunniaksi viemässä mut nauttimaan Fazerin brunssista, nam! Onko teillä jo suunnitelmia tehty torstaiksi, kun vuosi vaihtuu? Mahtavaa Uutta Vuotta 2016!

Ahdistus vihkimisestä

Voihan titityy. Jotenkin ajatus siitä, että vuosi vaihtuu pian ja häät lähestyvät sitten toden teolla, saa minut entisestään epäilemään vihkimistä Huovilan puistossa. Mitä jos sataa? Naisvieraiden korot uppoavat maahan ja itsekin lipsun menemään Parikoissani. Kaikki värjöttelevät sateenvarjojen alla, kun telttaa ei ole. On pakko seistä, kun tuoleja ei ole, kuin vanhimmille vieraille. Tuleeko kukaan edes paikalle seuraamaan vihkimistä, jos on luvattu huonoa säätä, koska Suomen kesä? Voi apua. 

Toisaalta taas ajatus vihkimisestä puistossa on äärettömän kaunis. Huovilassa on koivuin reunustettu pitkä polku suoraan lammenrantaan, jossa on kauniita kukkaistutuksia - siinä myös itse vihkiminen tapahtuisi. Isä saattaisi minut "alttarille" ja saisimme vihkimisestä todella meidän näköisen, mutta yhtä kauniin, kuin kirkossa. Olisin tosiaan halunnut kirkkovihkimisen, mutta T ei kuulu kirkkoon. Mielestämme on myös tekopyhää, että T ylipäätään liittyisi kirkkoon vain häiden ajaksi, joten tämä ajatus ei tule kuuloonkaan.

Tämä on siis aika 50-50 tapaus. Joko sää on mitä mainioin ja vihkimisestä puistossa tulisi erittäin kaunis tapahtuma. Voisimme ottaa samalla hääpotretit puistossa  ja sen jälkeen hurauttaisimme hääautollamme juhlapaikalle. Toisaalta taas Suomen kesä on mitä on ja pahimmassa tapauksessa sataa lunta, räntää tai vettä ja tuuli puhaltaa naisvieraiden helmat korviin. Tilannetta voisi toki helpottaa, jos vuokraisi paikalle ison teltan ja tuolit, mutta kyseessä on kuitenkin julkinen virkistysalue ja yksi rahareikä lisää. 

Helpoin vaihtoehto toki olisi, jos menemme aikaisemmin naimisiin maistraatissa (tämä on ollut koko ajan mun ehdoton EI; ajatuskin ankeasta toimistosta puistattaa) ja sen jälkeen avioliiton siunaaminen tapahtuu kirkossa, jonka jälkeen pidämme juhlat. Siunaamiseen olisi kutsuttu kaikki vieraat ja se tapahtuisi 13.8.16. Tästä ei tulisi lisäkuluja (siviilivihkiminen virka-ajan ulkopuolella on 200e + matkakulut) eikä haittaisi, vaikka sataisi. Saisin myös sen Prinsessa ruususen juhlamarssin (tosin löysin tästä jo pianoversion, mitä ajattelin sinne puistoon).. Haluaisin kuitenkin, että isä saattaa minut alttarille, mutta onko se tässä vaiheessa jo vähän hassua, kun olemme jo naimisissa? Ja ne sormusvalat. Haluan sormusten vaihdot, mutta eihän niitä avioliiton siunaamisessa enää ole, sillä olemme jo naimisissa. Muutoin siunaaminen on samantyyppinen, kuin avioliittoon vihkiminen kirkossa. 

Olen tässä jo aikalailla sulatellut viimeistä vaihtoehtoa. Menisimme vaikkapa edellisenä päivänä naimisiin (tai vaikkapa karkauspäivänä.. tai vaikkapa 7v. vuosipäivänä, vaihtoehtoja on) ja sitten avioliiton siunaaminen kirkossa ja sen jälkeen hääjuhlat. MUTTA. Tämä on ikuinen MUTTA. Se maistraatti. Nyyhkis. Juhlapaikallakin vihkiminen on tosiaan pyyhitty listalta jo aikoja sitten. Stressaavaa. 

Mua myös stressaa sellainen asia, että laskimme vieraiden määrän ja se on 114. Mitä ihmettä... Mihin katosi ajatus maksimissaan 70 vieraasta? Voihan ahdistus. Laskimme, että näillä näkymin lapsia olisi tulossa 17.. Minua on jo aikaisemmin kutkutellut ajatus siitä, että juhlisimme vain aikuisten kesken. Tämän myötä vierasmääräkin tippuisi hieman inhimilliseksi ja luultavasti siinä jo tapahtuu tiputusta, kun jotkut jäävät hoitamaan lapsiaan kotiin. Mitä mieltä olette häistä aikuisten kesken? 

Sellaisia ahdistuksen purkauksia tällä kertaa. :----) Kuinkahan paljon näitä ehtii tulla vielä ennen elokuuta? 

Hyvää joulua & Onnellista uutta vuotta 2016

Joulu kolkuttelee jo ovella, joten on aika hiljentyä joulun viettoon.

Oikein ihanaa joulua ja onnellista uutta vuotta 2016! Ensi vuonna onkin täällä jo tosi kyseessä! ;)

Haaveilua

Maailmassa on eräs paikka (ja on varmasti hyvinkin monia paikkoja), johon kaipaan aina uudelleen ja uudelleen. Erityisesti pimeys, viima ja vesisade (missä lumi) saavat haaveilemaan lämmöstä ja oravanpyörästä pois hyppäämisestä - edes hetkeksi.

Löysin huhtikuussa 2013 maanpäällisen paratiisin. On sillä nimikin; Andamaanit. Andamaanien ja Nikobaarien saaret ovat Intiassa, Bengalinlahdella, lähellä Thaimaata. Ne käsittävät 550 saarta, joista 26 on asuttuja. Itse löhösin yhdestä saarilla, Havelockilla. Rakastuin saaren tunnelmaan; Mihinkään ei ole kiire, ihmiset ovat äärettömän ystävällisiä ja se rauha, mikä ympäröi kaikkialla! Turistien pitää saarille matkatessa erikseen anoa lupaa, mikä oikeuttaa oleilemaan saarilla maksimissaan kuukauden ajan. Osalle saarista ei turistit edes pääse, sillä niillä asuu vielä saarien alkuperäisasukkaita. Tämä näkyi myös Havelockilla, vaikka siellä onkin saarista eniten palveluja (bungalow majoitusta, yksi "supermarket," raha-automaatti ja onneton pikkukioski, mistä sai ostettua kaljaa ja kamalan pahaa viiniä) - turisteja ei paljoa ole. Jos on aktiivinen tyty tai poju, niin ainakin Havelockilla (ja miksei muuallakin saarista) voi suorittaa sukellusluvat ja käydä ihailemassa koralliriuttoja. Itselleni kelpasi oikein hyvin riippumatossa hengailu, varpaiden uittaminen turkoosissa meressä, pyöräily pitkin saarta ja skootteriajelut. 

Olin tosiaan Intiassa työharjoittelussa vuonna 2013 3,5 kuukauden ajan. Kaiketi voisi sanoa, että löysin (tai kadotin) itseni kyseisessä maassa ja olenkin siellä reissannut kahdesti vielä työharjoittelun jälkeen - molemmilla kerroilla tulevan sulhoni kanssa. Olemme molemmat reissusieluja. Olen siitä onnellisessa asemassa, että pidämme molemmat seikkailuista. Haluamme reissata, nähdä ja kokea maailmaa rinkat selässä. Pidämme omatoimimatkailusta ja yritämme löytää reissuun lähtiessä mahdollisimman halvat (ja silti kelpo-) ratkaisut - siinä vastaus kysymykseen, jonka olen saanut kuulla moneen otteeseen "miten teillä on varaa?"

Miksi oikeastaan kirjoitan koko postausta? Siksi, että vuonna 2013 Havelockilla köllötellessäni ajattelin, että sitten, kun me mennään T:n kanssa naimisiin, me tullaan tänne häämatkalle - ja niinhän se olisi tarkoitus. Halvat lennot Delhiin, josta vaihdamme konetta Port Blairiin (isoin "kaupunki" Andamaaneilla) ja sieltä lautalla johonkin paratiisisaarista. Kenties oleilemme yhdellä ja samalla saarella sen pari viikkoa, tai käymme katsomassa parikin paikkaa. Syömme, uimme, otamme aurinkoa ja nukumme päikkäreitä riippumatossa. Majoitumme jossakin huokeassa bungalowissa ja päivän vaikein päätös on, mitä haluaisi syödä seuraavaksi. Voi Andamaanit, kumpa kohtaisimme jo ensi vuonna. <3

Psst. Tulikin tässä vielä mieleen, että jos nähtävyydet kiinnostaa, niin Port Blairilla pääsee tutustumaan Intian historian synkkään puoleen vierailemalla vankilassa, johon Intian vapaustaistelijat teljettiin tai voi tehdä vaikkapa päiväretken Ross saarelle, missä on muun muassa toisen maailmansodan aikaisia bunkkereita sekä äärettömän söpöjä peuroja (tai jotain semmoisia). 

Hääperinteet

Häätrendit tulevat ja menevät, mutta perinteet pitävät pintansa. Joillakin perinteitä on näkyvillä enemmän ja joillakin vähemmän - jos ollenkaan. Jokainen järjestää omanlaisensa häät, mutta haluamme sen verran kunnioittaa juuriamme, joten valitsemme muutamia perinteitä tärkeään päiväämme meille sopivissa mittakaavoissa. Polttareihin haluaisin muuten enemmänkin näitä vanhoja perinteitä ja taikoja, mielestäni morsiussauna on mitä hurmaavin perinne, mutta siitä mahdollisesti lisää myöhemmin.

 

Historia on kiinnostanut aina ja häidemme teema on vintage, joten mielestäni perinteiden kuuluu myös näkyä hääpäivänämme. Juhlassamme tullaan näkemään ainakin  kakun leikkaus, häätanssi, kimpun sekä sukkanauhan heitot. "Jotain sinistä" puuttuu asustani kokonaan, mutta "jotain uutta, lainattua ja vanhaa" toteutuvat (ihan vahingossa). Ajattelin kirjoitella teille yleisesti hääperinteistä ja verrata niitä meidän häihimme. Eli ihan leikkimielinen postaus tiedossa - ja tekstiä sitäkin enemmän. :)

 

Kuva

 

HÄÄPÄIVÄN VALINTA

 

Alkuperäinen hääpäivämme olisi ollut 1.7.2017 ihan vain siksi, että päivämäärä näyttää hauskalta ja kyseessä olisi ollut lauantai. Päätimme kuitenkin aikaistaa häitä vuodella ja valitsimme uudeksi päiväksi 13.8.2016. Halusin elokuun siksi, että silloin (pitäisi) on vielä kesää jäljellä (arvatkaa mikä biisi alkoi juuri soida päässäni) ja illat kuitenkin jo sen verran hämäriä, että valosarjat ja kynttilät pääsevät juhlapaikalla oikeuksiinsa. Lauantai 13. päivä vain valittiin ilman sen kummempia syitä. Tosin voi olla, että myös sulhon kommentilla "Kallio block partyjen aikana me ei voida viettää häitä" oli osansa asiaan; Nyt herra T siis pääsee juhlimaan edellisenä viikonloppuna Kallion katujuhlia. :D

 

Tiesittekö, että hääpäivän valintaankin kuuluu omat uskomuksensa? Joidenkin lähteiden mukaan hääpäivänä maanantai tarkoittaa terveyttä, tiistai rikkautta, keskiviikko onnea, torstai häviötä, perjantai ristintietä ja lauantai epäonnea (apua). Jossakin uskottiin, että tiistai, torstai sekä lauantai (jes) ovat parempia hääpäiviä, kuin maanantai ja perjantai.

 

Häiden tulisi olla järjestetty uudenkuun aikaan, jolloin vastanainaiden hyvinvointi kasvaa kasvamistaan. Kun avioliitto on solmittu uudenkuun tai täysikuun aikaan, liitoista tulee onnellisia... ja vaimokin säilyy nuorena ja rypyttömänä tavallista pidempään. :D Kesäkuu on muuten suosituin hääkuukausi - näin on ollut jo roomalaisten ajoista saakka. Kesäkuu onkin saanut nimensä Junolta, avioliiton ja naisten jumalalta. Meillä mennään nyt kyllä ihan mönkään tämän hääpäivän valinnan kanssa, heh.

 

Vaikka vietämmekin häitä kesällä, niin nykyäänhän ei voi olla varma, vaikka pyryttäisi lunta keskellä juhannusta, mutta eihän tuo häissä haittane - lumi ja vesisade nimittäin tietävät rikkautta (toisaalta sade voi merkitä myös surua). Jos hääpäivänä myrskyää, se enteilee myrskyistä avioliittoa ja tyyni sää tyyntä avioliittoa. Jos matkalla alttarille sataa ja sade peittää jalanjäljet, tietää se onnekasta liittoa. Kylläpä on tarkkaa - Mutta meillä onkin jo iso sateenvarjo ostettu, kun ei Suomen kesästä koskaan tiedä! :)

 



Kuva

 

KAASOJEN JA BESTMANIEN VALINTA

 

Tässä sitten heti seuraava perinne, mikä meni ihan mönkään. ;D Kaason tulisi olla morsianta vanhempi, kokenut vaimo. Kaaso ei saa olla morsiamen ikätoveri. Hänen tulisi suojata morsianta noituudelta ja neuvoa tälle avioliittotaikoja. Paikkakunnasta riippuen kaaso on ollut morsiamen sukulainen, säätyläisnainen, vanha muori tai papinrouva. Kaaso ei saisi olla morsianta nuorempi tai kateellinen morsiamelle, sillä tämä aiheuttaa huonoa liitolle. Ja tämä on mun suosikki; kaason täytyy olla kaunis, sillä mitä kauniimpi kaaso, sitä kauniimpia lapsia hääpari saa. Onneksi siis valitsin kauniit kaasot. ;) Kaikki paineet teille siis, Anu ja Suvi!

 

Bestmanin tulisi myös olla sulhasta vanhempi arvostettu henkilö. Hänen tulisi osata tietäjän tehtävät, jotta hän osaisi peruuttaa noitien sekä kateiden ihmisten aikeet. Antti, meillä on täysi luotto suhun! 

 

 



Kuva

 

ENNEN HÄITÄ

 

Lueskelin erilaisista perinteistä ennen vihkimistä ja niitähän riitti! Oli höyhenen laittamista sulhasen pohkeeseen, oluttuopin heittämistä pään yli (ei kiitos, juon sen mielummin) ja punaisen ruusun laittamista tyynyn alle, mutta ajattelin tässä ottaa esille sen meille tärkeimmän perinteen, eli näemme toisemme vasta vihille mentäessä. En nyt usko, että avioliittomme olisi samantien epäonnistunut, jos näkisimmekin toisemme ennen "alttarille menoa," mutta mielestäni tuossa perinteessä on jotakin ihanaa ja jännittävää. Ajatuskin siitä saa masunpohjan kutittelemaan. :) Tarkoituksena siis on, että vietämme edellisen yön erillämme. Toisaalta olemme myös puhuneet, jos ottaisimmekin potrettikuvat jo ennen vihkimistä, jolloin haluan ehdottomasti "first look" kuvat - Tästä jutustelen varmasti myöhemmin lisää.

 

VIHKIMINEN

 

Mulle on aina ollut selvää, että morsian seisoo vasemmalla puolella ja sulhanen oikealla - suvut, kaasot ja bestman asettuvat vihkimisen ajan myös tämän mukaan. En ole kuitenkaan koskaan miettinyt, että miksi näin. Nyt selvisi sekin; Sulhasen tulee seistä oikealla puolella, jotta hänen miekkakäkensä olisi vapaana. Myös bestmanin tulee seistä oikealla puolella, jotta hän voisi torjuta morsiamen suvun yritykset taistella morsian takaisin. Lieneekö siis parempi, että meidän vihkimisessä vieraat saavat asettua miten haluavat. :D (Tosin meillä nyt muutenkin on tämä vihkiminen vapaamielisempi, sillä kyseessä on siviilivihkiminen puistossa). Vihkimisen jälkeen morsiusparin päälle on ollut tapana heittää riisiä (monissa kirkoissahan tämä on nykyään kielletty), sillä se edesauttaa hedelmällisyyttä. Meillä vieraat puhaltelevat päällemme saippuakuplia, mitähän sekin sitten meinaa.. liukasta liittoa?

 

Kuva

                                                                           



HÄÄJUHLA

 

Sitten päästäänkin varsinaisiin bileisiin! Perinteiden mukaan morsiamen tulisi käydä pissalla jollakin pehmeällä paikalla, kuten nurmikolla. Pehmeällä paikalla pissiminen nimittäin tietää pehmeitä synnytyksiä. Ajatus tästä kuitenkin hieman kauhistuttaa mua, koska Marttilan majakalla on niin isot ikkunat, että varmasti joku vieraista näkisi tämän monsterimorsiamen paljaan pyllyn. Voipi olla siis parempi, että suosiolla jonotan niihin pikkuvessoihin, mihin kaikki muutkin jonottavat. Oikeastihan kesäniityillä pissiminen olisi paljon helpompaa, kuin ison puvun kanssa ahtautuminen pikkukoppiin.

 

Kakunleikkuuseenkin kuuluu monia uskomuksia. Me halutaan kakunleikkuu, koska se on itsessään jo ohjelmanumero. Entisaikaan sen on kuitenkin ajateltu merkitsevän lapsensaantia. Se, kenellä on käsi kakkua leikatessa päälimmäisenä, tulee määräämään liitossa. Joidenkin mukaan taas se, jonka käsi on alimmaisena leikatessa kakkua, määrää avioliitossa... Eli niin siis mitä, kumpi tässä nyt määrää ja kumpi on tossun alla? Mites se polkaisu toisen varpaille? Sillähän selviää myös, kuka määrää kaapin paikan.

 

Morsiamen saapuessa juhlapaikalle tulisi hänelle tarjota herkkupalaa, jotta jatkossa talo ei tule koskaan kärsimään puutetta. Lasketaanko myös tervetuliaismalja herkkupalaksi? ;D Muutama viittaus onkin ollut tässä jo alkoholiin.. Muistakaahan, että jos morsian juo paljon hääpäivällisen aikana, hän saa juopon miehen itselleen - Eli ei huolta, tarkkoja ollaan! (Ja ajatus ryyppäämisestä omissa häissä ei vain innosta).

 

Kuten mainitsin, niin meidän häissä heitetään sukkanauha (olin tosissani kirjoittanut ensin sukkakimppu ja huomasin virheen vasta paaaljon myöhemmin, kun olin tämän tekstin jo julkaissut) sekä kukkakimppu (tätä varten teen oman kimpun, en halua heittää äidin tekemää morsiuskimppua). Morsiuskimpun heiton avulla on ennustettu, kuka naimattomista naisista avioituu seuraavaksi. Kimppu pitäisi heittää parvekkeelta tai portailta olan yli neitosten joukkoon. Se, joka saa kimpun, on seuraava morsian.

 

Seuraavaksi pitäisi etsiä ukkomies naimattomien miesvieraiden joukosta. Aluksi sulho riisuu sukkanauhan morsiamen reidestä ilman käsiä (mua silti vähän mietityttää tää, sillä mun puku ei ole mikään täyspitkä) ja sen jälkeen sukkanauha heitetään olan yli poikamiehille. Ohjelmanumeroa voi hieman höystää laittamalla helmojen alle muutakin tavaraa, kuten vasaraa ja pakettinarua. Mun mielestä ihan paras oli kaverin häissä ollut pulloharja. :D Voi kuitenkin olla, ettei mun helmojen alle laiteta muuta kuin se sukkanauha, sillä eihän nyt tea lenght mittaisen puvun alle mitään ylimääräisiä saada ilman, että ne on lattialla kaikkien nähtävillä - tai sitten mä sidon ne reisiin kiinni. :"D

 

Kuva

 





HÄÄYÖ

 

Meidän hääyön viettopaikka on vielä auki. Olemme harkinneet vuokramökin sekä hotelliyön väliltä, mutta onneksi tässä on vielä aikaa harkita eri vaihtoehtoja. Ehkä me pystytetään telttajuhlapaikan pihalle. :D Kaasoilla ja bestmanilla on suuri merkitys hääyön valmisteluissa, mutta luulenpa, että minulle ja herra T:lle riittää ihan vain kahdenkeskinen aika. Vanhojen uskomusten mukaan pala juustoa ja leipää häävuoteessa estävät lapsivuodeongelmat, sakset vuoteen alla tietää tyttölasta ja vasara poikalasta. Vasara muuten suojaa myös kaikelta pahalta ja raha patjan sisällä tietää vaurautta. Vasara tai sakset on ihan okei, jos ne tosissaan on sängyn alla, eikä patjan alla. Voi olla, että siinä vaiheessa sakset ja vasarat sais lähteä aikamoista vauhtia, jos sellaiset löytäisin väsyneenä meidän patjan alta. :D Tai se leipäpala ja juusto...

 

Sängyssä ei saisi missään nimessä olla sinistä peitettä, sillä se merkitsee huonoa onnea. Meidän tulisi myös nukkua päät kohti pohjoista, mikä tuo onnea avioliittoon. Suoraan sanottuna siinä vaiheessa yötä en paljoa mieti, että missä on pohjoinen ja missä etelä - ei sillä, että osaisin edes ilmansuuntia. Hups. Häävieraiden myös pitäisi saatella morsiuspari vuoteeseen, mikä edistää hedelmällisyyttä ja ajaa pahat henget tiehensä. Toivoisin kuitenkin, että meidän vieraat jää bailaamaan niin pitkäksi aikaa, kuin mieli tekee. :D Ei tarvita saattajia, kiitos. T:n myös pitäisi kantaa mut kynnyksen yli, jotta en olisi kosketuksissa pahojen henkien kanssa, mutta mietitään tätä sitten, kunhan olen ensin laihduttanut sen +10kg.

 

Että semmoisia.

 

Lähde: Naimisiin.info & Naimakaupat.com

 



8 kuukautta

Ihanaa sunnuntai-iltaa, kolmatta adventtia ja Lucian päivää! Täällä ei häärintamalle kuulu mitään uutta. Olen pitänyt pientä taukoa askartelujen kanssa, mutta tuo lasipurkkien määrä alkoi uhkaavasti kasaantua hyllymme päällä, että oli pakko ottaa tänään kuumaliimapistooli käteen ja ryhtyä töihin! 

Aika mukavasti niitä lasipurkkeja (meidän maljakoita) sitten valmistuikin! Sain näitä purkkeja viime viikonloppuna useita mukaani kotikotoa, kun äiti oli niitä säästänyt hillopurkeiksi monen vuoden ajan - mutta eipä niihin tulekkaan hilloa alkuperäisen suunnitelman mukaan, vaan meidän suodatinpaperiruusut styrokspalloissa. 

Tulipahan siinä purkkeja koristellessa todettua, että pitäisi ottaa taas suunnaksi Tiger. En edes halua tietää, kuinka paljon olen jo käyttänyt juutti - ja pitsinarua sekä kuumaliimapuikkoja.. 

Tällaisia purkkeja syntyi tänään! Nyt voinkin viedä nämä vintille piiloon, niin ei tule tuijoteltua näitä liikaa ennen h-hetkeä.

Tänään tuohon h-hetkeen on aikaa muuten tasan 8 kuukautta. Aika on mennyt melkein pelottavankin nopeasti.

Pssst. Käykäähän äänestämässä blogiani täällä! Kiitos! <3

Hääkriisi

Ensimmäinen hääkriisi teki tuossa taannoin tuloaan. Se alkoi hiljaa hiipien sillä, että ensin silmäilin hyvinkin kriittisesti omia askartelujani. Sitten aloin pohtimaan, että sopiiko nämä sittenkään yhteen ja onko tämä nyt ollenkaan vintagea. Eräänä iltana huomaan pommittavani kaasojani paniikissa viesteillä; Viestit olivat luokkaa "apua nää mun askartelut on niin rumia," "eihän nää toimi ollenkaan," "onko nää edes vintagea," "sopiiko mitkään koristeet ja juhlapaikka yhteen" ja "entä jos olisi pitänyt tehdä toisin!" Ystävät rauhottelivat kovasti ja yrittivät saada taottua järkeä tämän monsterimorsiamen kalloon. Hetken siinä panikoituani päätin heittää yhden Knappa lakanan pöydälle (silittämättä toki) ja vähän tutkailla, minkälaiselta kombolta pöytäkoristeet yhdessä näyttävätkään.

 



Ja se oli muuten hyvä päätös. Tuntui, kuin ajatukset olisivat kirkastuneet - Juuri näin sen kuuluukin mennä. Osa hääkrääsästä on vintillä ja osa olkkarin lattialla muuttolaatikoissa. Kaikki on hujan hajan ja tosi asiassa ainoa käsitys juhlien yleisilmeestä oli mulla päänsisällä - ja nyt myös näissä kuvissa.

 

Toki pöydät tulevat olemaan isompia (12 henkeä yhdessä pöydässä), pöytäliinat silitettyjä ja pöytäliinan päällä vanhoista kirjansivuista tehdyt kaitaliinat. Pöytien päälle ei tule helminauhaa (eikä varsinkaan tuo rulla jää pöydälle), vaan ripustan helminauhaa roikkumaan hopeisista haarakyntteliköistä. Yksittäisiä helmikoristeita tosin tulee joihinkin pöytiin. Kynttiläkippoja ja - jalkoja on erilaisia aina pienistä lintuhäkeistä alkaen - Jokaisen pöydän koristelu tulee olemaan erilainen. Haluan, että diy meininki ja kierrätys näkyvät häissämme. Osassa pöydissä on kukkien tilalla sulkia (niidenkin pullot maalaan hopeiseksi, enkä jätä kirkkaaksi kuten kuvassa) ja joissakin pöydissä kaikki suodatinpaperiruusut ovat vaaleanpunaisia ja toisissa kokonaan valkoisia. Meille tulee myöskin isot, vaaleat lautasliinat, jotta vieraiden ei tarvitse pyyhkiä suunpieliään vessapaperiin. Lisäksi jokaisen paikalla on aterimet valmiina ja aterimien ympärillä manilalapulla vieraan nimi.

 

Nyt olen varma, että nämä koristelut toimivat juhlapaikallamme. Niissä on yleellisyyttä, mutta silti hieman maalaishenkeä. Niissä on romanttisuutta, mutta en koe, että pöytäkoristelut menisivät liiaksi prinsessahäiden puolelle (ei niissäkään toki mitään vikaa ole). Kattoihin tulee viirinauhaa, jonka uskon mätsäävän hienosti yhteen pöytäkoristeluiden kanssa ja tuovan hieman leikkisyyttä yleisilmeeseen. Elokuun illan hämärtäessä juhlasalin led valot (ostin viisi 360 ledin valosarjaa) valaisevat tanssilattian ja kynttilät pääsevät oikeuksiinsa  - Näistä tulee meidän näköiset häät.

 

Jos samanlaisia kriisitilanteita tulee jatkossakin, aion hetkeksi pysähtyä hengähtämään. Silmäillä tuotoksiani, käydä läpi suunnitelmia - ja ehkäpä jälleen kerran katan itselleni pöydän häätunnelmissa. Joskus voisi tehdä hyvää myös sulkea hetkeksi mielestä hääjutut ja rauhoittua odottelemaan joulua.

 

Ps. Muistakaahan äänestää Love me do-äänestyksessä! :)

Vuoden hääblogi-ehdokas 2016

Mulla oli eilen synttärit. Ei se päivä siitä muuten eronnut mistään muista arkipäivistä paitsi sitten.. Suvi laittaa mulle viestiä, että hei, sun blogi on ehdokkaana Vuoden tulokkaaksi ja Yksityiseksi blogiksi! Olin kuin puulla päähän lyöty - En todellakaan olisi uskonut, että mun blogi löytyy ehdokaslistoilta ja totta puhuakseni, mulla oli mennyt koko juttu ihan ohi.. Mikä on ehkä vähän noloa myöntää näin hääbloggaajana. Mutta onhan tää nyt ihan älyttömän hienoa, rakastan kirjoittamista ja kaikki tällaiset jutut kyllä kohentaa itseluottamusta! Ja tästä kaikesta on ehdottomasti  kiittäminen teitä ihanat ihmiset! KIITOS! <3 Monsterimorsianta voi siis äänestää täällä. Äänestysaikaa on 16.1.2016 asti.