Elämää ennen vihkimistä ja sen jälkeen

                                                                                  Kuva

Olemme seurustelleet T:n kanssa pian seitsemän vuoden ajan. Näistä vuosista viisi olemme asuneet yhdessä saman katon alla; T muutti kanssani Vantaalle, kun sain opiskelupaikan - yhteenmuutostakaan emme olleet sopineet tätä ennen, mutta oli toimittava ripeästi, jotta en joutuisi muuttamaan tuntemattoman henkilön kanssa soluasuntoon. Saimme ensimmäiseksi yhteiseksi kodiksemme HOASin opiskelija-asunnon, johon muutimme innoissamme. T kävi töissä ja minä opiskelin. Meillä oli hyvät ja huonot hetkemme, mutta ehdottomasti jokainen näistä hetkistä on ollut elämässämme merkittävä. Välillä toinen meistä on ollut pidemmänkin aikaa ulkomailla, oli T:n armeijat ja muut, mutta kaikesta tästä on selviydytty ja kaikki tämä on lujittanut suhdettamme. Useasti tuli todistettua, että pieni tai suurempikin välimatka tekee parisuhteelle hyvää. 

Hieman ennen valmistumistani koulusta muutimme Helsinkiin Kallioon. Se oli alusta asti meidän molempien yhteinen haave. Saimme lopulta pienen kaksion keskeiseltä paikalta ja tässä me tyytyväisenä nökötämme vielä - ja tulemme nököttämään varmasti vielä useampia vuosia. 

                                                                                    Kuva

Yhteistä elämää on takana jo useampia vuosia, mutta en vaihtaisi näistä päivääkään. Näin on hyvä olla. Sitä kuitenkin joskus ajautuu miettimään, että miten se avioliitto muuttaa meidän elämäämme. Tosiasiassa elämämme tulee jatkumaan vielä syksylläkin samalla tavalla, kuin juuri nyt ja menneinä vuosina; Käymme töissä, nukumme toisiimme käpertyen, hassuttelemme, haaveilemme reissuista ja joskus jompi kumpi pahoittaa mielensä - yhtälailla rakastamme toisiamme nyt, kuin sanottuamme Tahdon ja tahtomisen jälkeen.

Suurin ja näkyvin muutos elämässämme on ilman muuta yhteinen sukunimemme, minkä tulevat saamaan joskus hamassa tulevaisuudessa myös lapsemme. Asiakirjoihin emme laita enää rastia kohtaan "avoliitto," vaan saamme käyttää "avioliittoa" - yksi i-kirjain lisää ja merkitys tuntuu muuttuvan heti.. Ihan kuin suhteesta tulisi vakavemmin otettava Tahtomisen jälkeen, vaikka tässä onki oltu "vakavemmalla mielellä" jo useamman vuoden ajan. Voi olla, ettei tule hankittua edes erillistä vihkisormusta, sillä pidän tästä kihlasormuksesta kovasti. Ulkopuoliset ihmiset eivät tule olemaan tietoisia meidän kahden avioliitosta, mutta se ei ole tarkoituskaan. Avioliitto on meidän kahden välinen asia. Arkemme ei tule tulevaisuudessa ehkä muuttumaan, mutta avioliiton merkitys on silti äärimmäisen tärkeä, olemme ottaneet askeleen eteenpäin elämässämme. Olen onnellinen, että pääsen juhlistamaan yhteistä taivaltamme ja tulevia vuosiamme elokuussa rakkaiden ihmisten ympäröimänä.

Kihlajaispäivä

Tasan kaksi vuotta sitten olimme T:n kanssa Intian Rajasthanissa, keskellä aavikkoa. Olimme matkanneet edellisen yön junassa hytisten kylmästä. Muistan, kuinka istuimme kyyryssä pimeässä junassa kuunnellen ratojen kalketta. Muut matkustajat olivat jo syvässä unessa meidän ollessa alimmaisella pedillä päät vastakkain. Tuijotimme kännykän näyttöä pimeässä ja kuiskien laskimme sekunteja siihen, että vuosi vaihtuu. Kun pieneen näyttöön välähti 00:00, toivotimme toisillemme hyvät uudet vuodet ja päätimme yrittää saada hieman unta, ennen kuin heräämme aamulla seuraavasta kohteestamme. Junassa nukkumisesta ei tullut tälläkään kertaa mitään, vaikka miten olin kasannut vaatteita useamman kerroksen päälleni, vedin vielä villasukat jalkaan, lapaset käsiin, kiedoin kaulahuivin nenään asti ja kaivauduin makuupussini sisään - Aavikolla on todella kylmä.

Seuraavana aamuna saavuimme Jaisalmeriin, historialliseen pieneen kaupunkiin, jossa sijaitsee vanha kaupunki linnakkeen keskellä, korkealla kukkuloilla. Oli 1.1.2013. Tutkiskelimme kaupunkia, söimme hyvin ja ihmettelimme paikallista elämää. Päivä oli samankaltainen, kuin muutkin reissupäivämme Intiassa. Olin juuri edellisenä päivänä kysynyt T:ltä, että milloin ajattelit kosia mua ja T vastasi, että "ensi vuonna." Olin nimittäin odotellut kosintaa jo Varanasissa jouluaattona, mutta oli nieltävä pettymykseni (ja jatkettava vain vessanpöntön halailua, olin nimittäin monta päivää vatsataudissa). En todellakaan ollut arvannut, että tuo kosinta voisi tapahtua niinkin nopeasti, kuin seuraavana päivänä, mutta niinhän siinä kävi. Istuskelimme kaupungin muureilla ja katselimme auringonlaskua. Kun aurinko oli laskenut, hyppäsimme muureilta alas. Siinä samassa T katsoi syvälle silmiini ja sanoi "kulta", otti käsistäni ja polvistui eteeni. Itku kurkussa siinä sitten totesin, että tottakai tahdon ja olimme yhtä hymyä. Kihertäen poistuimme paikalta ja kävimme ensimmäiseksi ostamassa chai-juomat, jotka nautimme "juhlajuomina." Se hetki löysi paikkansa sydämestäni ja on siellä ikuisesti. T on löytänyt paikkansa elämästäni ja tänä vuonna sanomme vihdoin ja viimein "Tahdon" kaikkien näiden vuosien jälkeen. En voisi olla onnellisempi. Kiitos T, että olet tässä ja nyt, eilen ja huomenna. Menneisyydessä ja tulevaisuudessa.

Kaasot vastaa osa 2

Viimeksi saitte lueskella kaasoni Anun vastauksia ja tällä kertaa vuorossa on Suvi! :)

1. Kuinka monissa häissä olet ollut osallisena?
Vieraana olen ollut neljissä häissä. Tämä on ensimmäinen kerta kun olen kaasona.

 2. Kuvaile morsianta muutamalla sanalla?
Johanna on ihana ihminen! Luotettava ystävä ja parasta seuraa. Pakko sanoa, että on aivan mahtavaa että vihdoinkin 6 vuoteen asutaan taas samalla paikkakunnalla ja nähdään useammin. :)

 3. Kuvaile sulhasta muutamalla sanalla?
T tulee toimeen hyvin muiden kanssa ja on mukava tyyppi! Tutustuin T:n oman poikaystäväni kautta, jonka kautta tutustutimme T:n ja Johannan toisiinsa.

 4. Millainen hääpari on?
Hääpari täydentää toinen toisiaan. Johanna villiintyy helposti ja T osaa pitää hänet aloillaan. He tykkäävät reissata ja heillä on samat elämäntavoitteet ja yhteisiä unelmia!

 5. Miten olet tutustunut morsiameen?
Johannaan tutustuin öö.. 11 vuotta sitten? Oltiin eri luokilla ylä-asteella, mutta siitä sitten tutustuttiin ja rippikoulun jälkeen ystävystyttiin.

 6. Mikä on parasta kaasona olemisessa?
Pääsen todistamaan näiden kahden onnea ja auttamaan, että päivästä tulee täydellinen. Tietysti tulevien polttarien suunnittelu on myös aika mahtavaa.

7. Mikä on vaikeinta kaasona olemisessa?
Vaikeinta on varmaan kun ei oikein näistä asioista hirveästi tiedä eikä ole kokemusta häiden suunnittelusta.

8. Mitä vinkkejä voisit antaa morsiamelle hääjärjestelyissä ja hääpäivänä? (Mm. stressin välttämiseksi)
Viikottaiset viininmaisteluillat lähellä H-hetkeä. Ja tietysti, että antaa meidän kaasojen myös auttaa, sitä varten me ollaan! :)

9. Mitä mieltä olet kiitoslahjoista (odotatko sitä kaikesta työstä) ja minkä kiitoslahjan haluaisit kaasona toimimisesta?
Kunhan juhlapaikalla on hyvää ruokaa, juotavaa, häät ovat ihanat ja onnistuneet niin se on paras lahja <3

Suit up!

Kuva

 

Huomenta muruset, miten viikonloppu sujui? Täällä ollaan jo palailtu arjen pariin, mutta niin ne ajatukset taas vaihteeksi pyörivät häissä. Alusta asti ollaan puhuttu, että T:lle tulee häihin harmaa puku ja ihan mielenkiinnosta menin selailemaan Dressmanin valikoimaa - ja siellä olikin puvut -30%! Päätimme, että käydään tänään töiden jälkeen katsomassa T:lle pukua. Jos liikkeessä ei ole alennuksia, niin sitten tilaamme puvun netistä; pääasia, että T pääsee kokeilemaan pukuja paikan päällä. Alunperin meidän piti mennä pukuostoksille vasta ensi vuonna, mutta eihän tuollaista tarjousta voi jättää hyödyntämättä - T oli ihan samaa mieltä, eli nyt ei ole asialla vain Monsterimorsian. ;)

 



 

Kuva

 

 

 Kuva

 

Harmaan puvun lisäksi olemme kaavailleet T:lle liivejä. Takki on päällä kuitenkin vain vihkimisen ajan, mutta mielestäni liivit kauluspaidan päällä näyttää niin hyvältä - ja sopivat häiden teemaan! T ei ole kravatti-ihmisiä, joten kaulaan tulee punainen rusetti. Jos T ei olisi kelpuuttanut liivejä, niin sitten olisin ehdottomasti toivonut, että T laittaisi henkselit.

 

 

 Kuva

 

 

Kuva

 

Toivoisin, että T laittaisi jalkaansa punaiset Converset, mutta tottakai nämä asiat ovat täysin T:n päätettävissä. Punainen ei ole teemaväreissämme häissä, mutta ajattelin, että hääparilla pieni määrä punaista olisi hauska lisä; Haluan punaiset Parikan korkkarit ja mahdollisesti punaiset huulet sekä T:lle punainen rusetti ja mahdollisesti punaiset Converset. Huomatkaa, että kaasoilla on mintunvihreät mekot ja bestmanilla mintunvihreä rusetti - Olisi toki hienoa, jos bestmanillakin olisi harmaa puku, mutta ei se ole välttämätöntä. :) Mielestäni mintunvihreä ja punainen toimii hyvin yhdessä. Mun pitää kyllä miettiä, hankinko jatkokengiksi valkoiset hääballerinat, vai punaiset ballerinat jatkaen Parikoiden linjaa. Joo, meni ohi aiheen, kun sulhanen oli tässä nyt pääosassa. ;D

 

Mutta semmoisia ajatuksia nyt tähän maanantai-aamuun. Toivottavasti löydämme illalla T:lle sen täydellisen puvun! Meillä on kyllä tilanne häiden suhteen erittäin hyvässä jamassa; teema ja teemavärit tsek, hääpaikka tsek, vihkipaikka tsek, vihkijä on luvattu, mutta ei ole vielä tiedossa (vasta helmikuussa selviää), pitopalvelu tsek, bändi tsek, kaasot ja kaasojen mekot tsek, bestman tsek ja osa koristeita/hääkrääsästä hommattuna/työn alla. Jesjes! :) Pitää tehdä niin paljon hyvissä ajoin, kuin vain mahdollista, jotta voi nauttia täysillä häistä.

Ällösöpöö

Mä olen niin täpinöissäni tästä mun uudesta blogistani, etten vaan malttanut odottaa huomiseen asti tämän ällösöpön tarinan jakamista. Eikös kaikki hääblogit pidä aloittaa siitä, kuinka toisilleen tarkoitetut kaksi ihmistä kohtasivat, ihastuivat ja rakastuivat, sanoivat tahdon ja elivät elämänsä onnellisesti loppuun asti? Sen takia mäkin ajattelin vähän kertoa juttua itsestäni sekä herra T:stä. Ihan aluksi haluan sanoa, että jakaisin mielelläni kuvia meistä kahdesta, mutta haluan vähän suojata T:n yksityisyyttä. Mennään siis näillä internetin juustoisilla lausahduksilla. 

Kaikki taisi alkaa vuonna 2008 tai vuoden 2009 alussa. En ole ihan varma, milloin. Joka tapauksessa ikää oli 16-17 vuotta ja silloin Irc-galleria oli vielä kova juttu. Ihana ystäväni Suvi (myös toinen kaasoistani) näytteli galleriasta poikaystävänsä luokkakavereita ja siellähän se herra T myös vilahti - johon minä tottakai totesin, että ompas hyvännäköinen!

Aikaa kului ja jossakin yhteydessä Suvi ja tämän poikaystävänsä olivat kertoneet T:lle mun olemassa olosta. Ilmeisesti jossakin välissä T oli myös käynyt stalkkaamassa mua galleriasta ja sanonut Suville, että näytän tosi nuorelta (ikäähän meillä on T:n kanssa siis yhtä paljon). :D Mä olin aika pettynyt tuosta. Silloin tällöin kävin salaa stalkkaamassa T:tä galleriassa ja joskus jätin tarkoituksella vieraskirjan päälle, jolloin jättää ikäänkuin oman jälkensä siitä, että on käynyt katsomassa toisen kuvia. T teki tätä ihan samaa. Tätä kesti aikansa ja mä kirjoittelin päiväkirjaani unelmiani siitä, miten haluaisin vielä jonakin päivänä kohdata T:n. Olin meinaan siitä ihan varma, että jos joku harrastaa bmx-pyöräilyä, niin sen on pakko olla siisti tyyppi (ja olihan se)! Aikaa kului ja ehdin jopa seurustella lukion 2. luokan aikana peräti kuukauden erään Suvin kaveripojan kanssa, mutta eihän siitä mitään tullut. Tää kuukauden juttu loppui vanhojentanssien jälkeen ja hetki sen jälkeen tapasinkin T:n.

Kerran hengailtiin khuulisti kauppakeskus Trion ulkopuolella; minä, Suvi ja tämän poikaystävä. Sitten herra T tuli siihen! Mähän olin tottakai ihan intopiukeena ja aika paniikissa, kun näin stalkkaamani pojan kerrankin livenä. :D Suvin poikaystävä sitten vinkkasi T:lle, että kysyppäs tota Johannaa treffeille. Vaihdettiin ujosti muutamat sanat T:n kanssa ja niin se juttu vaan lähti luistamaan. Taidettiin aloitella keskustelua Irc-galleriassa tai mesessä, tai jotakin tällaista yhtä siistiä. :D T pyysi mua tosi nopeasti treffeille ja parin tunnin sijasta me vietettiinkin päivä yhdessä ihan iltaan asti. Uskaltauduin jopa ensimmäisellä kerralla jo kylään T:n kotiin ja tapasin samalla T:n äidin (joka muuten luuli, että me seurustellaan jo).

Jotenkin sen tiesi jo alusta asti, että tää homma toimii; samanlaiset jutut eikä yhtään hiljaista hetkeä! Juteltiin ja tapailtiin ahkerasti T:n kanssa huikeat kaksi viikkoa. En asunut Lahdessa, vaan Kärkölässä, pienellä paikkakunnalla lähellä Lahtea, ja kerran T oli saattamassa mua junalle. Muistan vielä, miten mä tärisin kylmästä ja T halusi kietoa kätensä mun ympärille. Siinä mä sitten rohkaisin itseni ja kysyin T:ltä, että mikä tää meidän juttu oikein on.  T oli miettinyt ihan samaa, mutta ei ollut uskaltanut vielä kysyä. Sovittiin, että "kokeillaan seurustelua" ja tätä kokeilua on nyt kestänyt sen 6,5 vuotta - ja samalla tiellä ollaan edelleen. :D Ilmeisesti aika hyvä kokeilu siis. 

Virallistettiin meidän "juttu" 17.4.2009. Seurusteltiin kaksi vuotta ja muutettiin yhteen Vantaalle, kun pääsin opiskelemaan. Heinäkuussa 2014 muutettiin Helsinkiin, kun mun koulut oli jo paremmalla puolella.  1.1.2014 T kosi mua Intian Rajasthanissa, kun katseltiin auringonlaskua historiallisen linnan muureilla (superällösöpöä). Lopulta sovittiin hääpäiväksi 1.7.2017. Tällä päivämäärällä ei ole sen kummempia merkityksiä; se näyttää hauskalta ja onhan tuo numero 17 meille tärkeä, sillä silloin me virallistettiin tämä meidän "kokeilu."

Näiden vuosien ajan tää juttu on vain tuntunut oikealta ja oon tosi onnellinen siitä, että mulla on niin ihana ystävä, kuin Suvi, jonka avulla tää kaikki onnistui. <3  

Mä myös luulen, että tää oli tän blogin ensimmäinen ja viimeinen näin ällösöpö teksti. 

The beginning

Hei vain! En ole pelottava, enkä tietääkseni näytä hirviöltä, vaikka nimesinkin blogin Monsterimorsiameksi. Olen kiltti ja ihan mukavakin tapaus, mutta olen saanut diagnoosin "häähullu." Tämä viaton hulluus on myös kovin tarttuvaa. Olin heinäkuussa kaasona suurissa maalaishäissä ja ajattelin, että tämän jälkeen pidän pienen tauon koko häähömpötyksestä.. mutta kuinkas kävikään.

Olen aina rakastanut erilaisia juhlia ja suunnittelua sekä järjestelyä. Viime aikoina ajatukset eivät ole paljoa muualla pyörineet, kuin omissa, tulevissa häissä. Meidän, eli minun ja herra T:n häitä juhlitaan vasta 1.7.2017, mutta päätin, että parempi jo hyvissä ajoin rustailla omia ajatuksia tulevasta päivästämme tänne blogin puolelle. Ajattelin, että näin säästäisin myös lähipiirin hermoja, kun purkaisin ajatuksiani tänne internetin ihmeelliseen maailmaan. Herra T oli tästä tosin vahvasti toista mieltä.

Monsterimorsian tietenkin tietää, mitä tahtoo. Häiden teemana on vintage ja matkailu tulee myös näkymään koristeluissa vahvana, sillä se on minun sekä herra T:n suuri intohimo. Teeman olen tottakai hyväksyttänyt myös T:llä, sillä tässä on kyseessä (kaikesta huolimatta) meidän yhteinen juttu, päivä sekä erityisesti tulevaisuus. Häissä tulee toistumaan mintunvihreä, hopeanharmaa, valkoinen sekä beige/ruskea - vaikka päivään on vielä aikaa, olen jopa tehnyt jo pieniä hankintoja. Näitä tulen ehdottomasti esittelemään vielä tänne blogin puolelle!

Haluamme pienet, intiimit ja rennot juhlat rakkaidemme kanssa. Ei turhaa niuhotusta ja jäpitystä, vaan hauskoja hetkiä ihanien ihmisten kanssa. Herra T ei kuulu kirkkoon, joten vihkiminen suoritetaan joko juhlapaikalla tai eräässä puistossa. Juhlapaikkakin on jo suunnitteilla, mutta enpäs paljastakkaan kaikkea ihan vielä - Kannattaa siis pysytellä kuulolla, jos vintage henkiset häät vuonna 2017 kiinnostelevat. Tervetuloa mukaan matkalle! :) 

Ps. Ensimmäisessä "ihan oikeassa" postauksessa ajattelin kirjoitella ihan yleistä höpinää minusta ja herra T:stä. Eikös sillä tavalla kaikki hääblogit aina aloiteta?