Mä olen niin täpinöissäni tästä mun uudesta blogistani, etten vaan malttanut odottaa huomiseen asti tämän ällösöpön tarinan jakamista. Eikös kaikki hääblogit pidä aloittaa siitä, kuinka toisilleen tarkoitetut kaksi ihmistä kohtasivat, ihastuivat ja rakastuivat, sanoivat tahdon ja elivät elämänsä onnellisesti loppuun asti? Sen takia mäkin ajattelin vähän kertoa juttua itsestäni sekä herra T:stä. Ihan aluksi haluan sanoa, että jakaisin mielelläni kuvia meistä kahdesta, mutta haluan vähän suojata T:n yksityisyyttä. Mennään siis näillä internetin juustoisilla lausahduksilla.
Kaikki taisi alkaa vuonna 2008 tai vuoden 2009 alussa. En ole ihan varma, milloin. Joka tapauksessa ikää oli 16-17 vuotta ja silloin Irc-galleria oli vielä kova juttu. Ihana ystäväni Suvi (myös toinen kaasoistani) näytteli galleriasta poikaystävänsä luokkakavereita ja siellähän se herra T myös vilahti - johon minä tottakai totesin, että ompas hyvännäköinen!
Aikaa kului ja jossakin yhteydessä Suvi ja tämän poikaystävänsä olivat kertoneet T:lle mun olemassa olosta. Ilmeisesti jossakin välissä T oli myös käynyt stalkkaamassa mua galleriasta ja sanonut Suville, että näytän tosi nuorelta (ikäähän meillä on T:n kanssa siis yhtä paljon). :D Mä olin aika pettynyt tuosta. Silloin tällöin kävin salaa stalkkaamassa T:tä galleriassa ja joskus jätin tarkoituksella vieraskirjan päälle, jolloin jättää ikäänkuin oman jälkensä siitä, että on käynyt katsomassa toisen kuvia. T teki tätä ihan samaa. Tätä kesti aikansa ja mä kirjoittelin päiväkirjaani unelmiani siitä, miten haluaisin vielä jonakin päivänä kohdata T:n. Olin meinaan siitä ihan varma, että jos joku harrastaa bmx-pyöräilyä, niin sen on pakko olla siisti tyyppi (ja olihan se)! Aikaa kului ja ehdin jopa seurustella lukion 2. luokan aikana peräti kuukauden erään Suvin kaveripojan kanssa, mutta eihän siitä mitään tullut. Tää kuukauden juttu loppui vanhojentanssien jälkeen ja hetki sen jälkeen tapasinkin T:n.
Kerran hengailtiin khuulisti kauppakeskus Trion ulkopuolella; minä, Suvi ja tämän poikaystävä. Sitten herra T tuli siihen! Mähän olin tottakai ihan intopiukeena ja aika paniikissa, kun näin stalkkaamani pojan kerrankin livenä. :D Suvin poikaystävä sitten vinkkasi T:lle, että kysyppäs tota Johannaa treffeille. Vaihdettiin ujosti muutamat sanat T:n kanssa ja niin se juttu vaan lähti luistamaan. Taidettiin aloitella keskustelua Irc-galleriassa tai mesessä, tai jotakin tällaista yhtä siistiä. :D T pyysi mua tosi nopeasti treffeille ja parin tunnin sijasta me vietettiinkin päivä yhdessä ihan iltaan asti. Uskaltauduin jopa ensimmäisellä kerralla jo kylään T:n kotiin ja tapasin samalla T:n äidin (joka muuten luuli, että me seurustellaan jo).
Jotenkin sen tiesi jo alusta asti, että tää homma toimii; samanlaiset jutut eikä yhtään hiljaista hetkeä! Juteltiin ja tapailtiin ahkerasti T:n kanssa huikeat kaksi viikkoa. En asunut Lahdessa, vaan Kärkölässä, pienellä paikkakunnalla lähellä Lahtea, ja kerran T oli saattamassa mua junalle. Muistan vielä, miten mä tärisin kylmästä ja T halusi kietoa kätensä mun ympärille. Siinä mä sitten rohkaisin itseni ja kysyin T:ltä, että mikä tää meidän juttu oikein on. T oli miettinyt ihan samaa, mutta ei ollut uskaltanut vielä kysyä. Sovittiin, että "kokeillaan seurustelua" ja tätä kokeilua on nyt kestänyt sen 6,5 vuotta - ja samalla tiellä ollaan edelleen. :D Ilmeisesti aika hyvä kokeilu siis.
Virallistettiin meidän "juttu" 17.4.2009. Seurusteltiin kaksi vuotta ja muutettiin yhteen Vantaalle, kun pääsin opiskelemaan. Heinäkuussa 2014 muutettiin Helsinkiin, kun mun koulut oli jo paremmalla puolella. 1.1.2014 T kosi mua Intian Rajasthanissa, kun katseltiin auringonlaskua historiallisen linnan muureilla (superällösöpöä). Lopulta sovittiin hääpäiväksi 1.7.2017. Tällä päivämäärällä ei ole sen kummempia merkityksiä; se näyttää hauskalta ja onhan tuo numero 17 meille tärkeä, sillä silloin me virallistettiin tämä meidän "kokeilu."
Näiden vuosien ajan tää juttu on vain tuntunut oikealta ja oon tosi onnellinen siitä, että mulla on niin ihana ystävä, kuin Suvi, jonka avulla tää kaikki onnistui. <3
Mä myös luulen, että tää oli tän blogin ensimmäinen ja viimeinen näin ällösöpö teksti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti