tiistai 15. joulukuuta 2015

Haaveilua


Maailmassa on eräs paikka (ja on varmasti hyvinkin monia paikkoja), johon kaipaan aina uudelleen ja uudelleen. Erityisesti pimeys, viima ja vesisade (missä lumi) saavat haaveilemaan lämmöstä ja oravanpyörästä pois hyppäämisestä - edes hetkeksi.

Löysin huhtikuussa 2013 maanpäällisen paratiisin. On sillä nimikin; Andamaanit. Andamaanien ja Nikobaarien saaret ovat Intiassa, Bengalinlahdella, lähellä Thaimaata. Ne käsittävät 550 saarta, joista 26 on asuttuja. Itse löhösin yhdestä saarilla, Havelockilla. Rakastuin saaren tunnelmaan; Mihinkään ei ole kiire, ihmiset ovat äärettömän ystävällisiä ja se rauha, mikä ympäröi kaikkialla! Turistien pitää saarille matkatessa erikseen anoa lupaa, mikä oikeuttaa oleilemaan saarilla maksimissaan kuukauden ajan. Osalle saarista ei turistit edes pääse, sillä niillä asuu vielä saarien alkuperäisasukkaita. Tämä näkyi myös Havelockilla, vaikka siellä onkin saarista eniten palveluja (bungalow majoitusta, yksi "supermarket," raha-automaatti ja onneton pikkukioski, mistä sai ostettua kaljaa ja kamalan pahaa viiniä) - turisteja ei paljoa ole. Jos on aktiivinen tyty tai poju, niin ainakin Havelockilla (ja miksei muuallakin saarista) voi suorittaa sukellusluvat ja käydä ihailemassa koralliriuttoja. Itselleni kelpasi oikein hyvin riippumatossa hengailu, varpaiden uittaminen turkoosissa meressä, pyöräily pitkin saarta ja skootteriajelut. 

Olin tosiaan Intiassa työharjoittelussa vuonna 2013 3,5 kuukauden ajan. Kaiketi voisi sanoa, että löysin (tai kadotin) itseni kyseisessä maassa ja olenkin siellä reissannut kahdesti vielä työharjoittelun jälkeen - molemmilla kerroilla tulevan sulhoni kanssa. Olemme molemmat reissusieluja. Olen siitä onnellisessa asemassa, että pidämme molemmat seikkailuista. Haluamme reissata, nähdä ja kokea maailmaa rinkat selässä. Pidämme omatoimimatkailusta ja yritämme löytää reissuun lähtiessä mahdollisimman halvat (ja silti kelpo-) ratkaisut - siinä vastaus kysymykseen, jonka olen saanut kuulla moneen otteeseen "miten teillä on varaa?"

Miksi oikeastaan kirjoitan koko postausta? Siksi, että vuonna 2013 Havelockilla köllötellessäni ajattelin, että sitten, kun me mennään T:n kanssa naimisiin, me tullaan tänne häämatkalle - ja niinhän se olisi tarkoitus. Halvat lennot Delhiin, josta vaihdamme konetta Port Blairiin (isoin "kaupunki" Andamaaneilla) ja sieltä lautalla johonkin paratiisisaarista. Kenties oleilemme yhdellä ja samalla saarella sen pari viikkoa, tai käymme katsomassa parikin paikkaa. Syömme, uimme, otamme aurinkoa ja nukumme päikkäreitä riippumatossa. Majoitumme jossakin huokeassa bungalowissa ja päivän vaikein päätös on, mitä haluaisi syödä seuraavaksi. Voi Andamaanit, kumpa kohtaisimme jo ensi vuonna. <3

Psst. Tulikin tässä vielä mieleen, että jos nähtävyydet kiinnostaa, niin Port Blairilla pääsee tutustumaan Intian historian synkkään puoleen vierailemalla vankilassa, johon Intian vapaustaistelijat teljettiin tai voi tehdä vaikkapa päiväretken Ross saarelle, missä on muun muassa toisen maailmansodan aikaisia bunkkereita sekä äärettömän söpöjä peuroja (tai jotain semmoisia). 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti