Olemme seurustelleet T:n kanssa pian seitsemän vuoden ajan. Näistä vuosista viisi olemme asuneet yhdessä saman katon alla; T muutti kanssani Vantaalle, kun sain opiskelupaikan - yhteenmuutostakaan emme olleet sopineet tätä ennen, mutta oli toimittava ripeästi, jotta en joutuisi muuttamaan tuntemattoman henkilön kanssa soluasuntoon. Saimme ensimmäiseksi yhteiseksi kodiksemme HOASin opiskelija-asunnon, johon muutimme innoissamme. T kävi töissä ja minä opiskelin. Meillä oli hyvät ja huonot hetkemme, mutta ehdottomasti jokainen näistä hetkistä on ollut elämässämme merkittävä. Välillä toinen meistä on ollut pidemmänkin aikaa ulkomailla, oli T:n armeijat ja muut, mutta kaikesta tästä on selviydytty ja kaikki tämä on lujittanut suhdettamme. Useasti tuli todistettua, että pieni tai suurempikin välimatka tekee parisuhteelle hyvää.
Hieman ennen valmistumistani koulusta muutimme Helsinkiin Kallioon. Se oli alusta asti meidän molempien yhteinen haave. Saimme lopulta pienen kaksion keskeiseltä paikalta ja tässä me tyytyväisenä nökötämme vielä - ja tulemme nököttämään varmasti vielä useampia vuosia.
Yhteistä elämää on takana jo useampia vuosia, mutta en vaihtaisi näistä päivääkään. Näin on hyvä olla. Sitä kuitenkin joskus ajautuu miettimään, että miten se avioliitto muuttaa meidän elämäämme. Tosiasiassa elämämme tulee jatkumaan vielä syksylläkin samalla tavalla, kuin juuri nyt ja menneinä vuosina; Käymme töissä, nukumme toisiimme käpertyen, hassuttelemme, haaveilemme reissuista ja joskus jompi kumpi pahoittaa mielensä - yhtälailla rakastamme toisiamme nyt, kuin sanottuamme Tahdon ja tahtomisen jälkeen.
Suurin ja näkyvin muutos elämässämme on ilman muuta yhteinen sukunimemme, minkä tulevat saamaan joskus hamassa tulevaisuudessa myös lapsemme. Asiakirjoihin emme laita enää rastia kohtaan "avoliitto," vaan saamme käyttää "avioliittoa" - yksi i-kirjain lisää ja merkitys tuntuu muuttuvan heti.. Ihan kuin suhteesta tulisi vakavemmin otettava Tahtomisen jälkeen, vaikka tässä onki oltu "vakavemmalla mielellä" jo useamman vuoden ajan. Voi olla, ettei tule hankittua edes erillistä vihkisormusta, sillä pidän tästä kihlasormuksesta kovasti. Ulkopuoliset ihmiset eivät tule olemaan tietoisia meidän kahden avioliitosta, mutta se ei ole tarkoituskaan. Avioliitto on meidän kahden välinen asia. Arkemme ei tule tulevaisuudessa ehkä muuttumaan, mutta avioliiton merkitys on silti äärimmäisen tärkeä, olemme ottaneet askeleen eteenpäin elämässämme. Olen onnellinen, että pääsen juhlistamaan yhteistä taivaltamme ja tulevia vuosiamme elokuussa rakkaiden ihmisten ympäröimänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti