Tasan kaksi vuotta sitten olimme T:n kanssa Intian Rajasthanissa, keskellä aavikkoa. Olimme matkanneet edellisen yön junassa hytisten kylmästä. Muistan, kuinka istuimme kyyryssä pimeässä junassa kuunnellen ratojen kalketta. Muut matkustajat olivat jo syvässä unessa meidän ollessa alimmaisella pedillä päät vastakkain. Tuijotimme kännykän näyttöä pimeässä ja kuiskien laskimme sekunteja siihen, että vuosi vaihtuu. Kun pieneen näyttöön välähti 00:00, toivotimme toisillemme hyvät uudet vuodet ja päätimme yrittää saada hieman unta, ennen kuin heräämme aamulla seuraavasta kohteestamme. Junassa nukkumisesta ei tullut tälläkään kertaa mitään, vaikka miten olin kasannut vaatteita useamman kerroksen päälleni, vedin vielä villasukat jalkaan, lapaset käsiin, kiedoin kaulahuivin nenään asti ja kaivauduin makuupussini sisään - Aavikolla on todella kylmä.
Seuraavana aamuna saavuimme Jaisalmeriin, historialliseen pieneen kaupunkiin, jossa sijaitsee vanha kaupunki linnakkeen keskellä, korkealla kukkuloilla. Oli 1.1.2013. Tutkiskelimme kaupunkia, söimme hyvin ja ihmettelimme paikallista elämää. Päivä oli samankaltainen, kuin muutkin reissupäivämme Intiassa. Olin juuri edellisenä päivänä kysynyt T:ltä, että milloin ajattelit kosia mua ja T vastasi, että "ensi vuonna." Olin nimittäin odotellut kosintaa jo Varanasissa jouluaattona, mutta oli nieltävä pettymykseni (ja jatkettava vain vessanpöntön halailua, olin nimittäin monta päivää vatsataudissa). En todellakaan ollut arvannut, että tuo kosinta voisi tapahtua niinkin nopeasti, kuin seuraavana päivänä, mutta niinhän siinä kävi. Istuskelimme kaupungin muureilla ja katselimme auringonlaskua. Kun aurinko oli laskenut, hyppäsimme muureilta alas. Siinä samassa T katsoi syvälle silmiini ja sanoi "kulta", otti käsistäni ja polvistui eteeni. Itku kurkussa siinä sitten totesin, että tottakai tahdon ja olimme yhtä hymyä. Kihertäen poistuimme paikalta ja kävimme ensimmäiseksi ostamassa chai-juomat, jotka nautimme "juhlajuomina." Se hetki löysi paikkansa sydämestäni ja on siellä ikuisesti. T on löytänyt paikkansa elämästäni ja tänä vuonna sanomme vihdoin ja viimein "Tahdon" kaikkien näiden vuosien jälkeen. En voisi olla onnellisempi. Kiitos T, että olet tässä ja nyt, eilen ja huomenna. Menneisyydessä ja tulevaisuudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti